Leo Antero Lastumäki (28. joulukuuta 1927 Lapinkangas, Liminka – 29. tammikuuta 2012 Kemi oli suomalainennäyttelijä.
Kansakoulun jälkeen Lastumäki kävi VR:n konepajakoulun 1946–1948 ja toimi tämän jälkeen jonkin aikaa veturinlämmittäjänä. Itseoppinut näyttelijä Lastumäki työskenteli muun muassa Porissa (1952–1954), Imatralla,Tampereen Teatterissa, vierailevana näyttelijänä Mikkelissä, Kemissä, Vaasassa ja Helsingissä. Lastumäki vierailiVesilinnan kesäteatterissa 1954–1955. Lastumäki jäi 1973 Helsingin kaupunginteatterista vapaaksi näyttelijäksi.
Hän näytteli 1950-luvulla elokuvissa pikkurooleissa, ja 1970-luvulla elokuvaura lähti uuteen nousuun, jolloin erityisen suosittu oli Lampaansyöjät (1972). Elokuvalla oli katsojia enemmän kuin vuoden muilla kotimaisilla yhteensä.Suurikokoisen, 195 cm pitkän Lastumäen elokuvaroolit olivat pääosin komediarooleja muun muassa Spede Pasasen,Visa Mäkisen ja Timo Koivusalon elokuvissa.
Lastumäki aloitti työt televisiossa 1964. Hän esiintyi muun muassa televisiosarjoissa Ilkamat, Merirosvoradio, ÄWPK – Älywapaa palokunta, Heksa ja Leksa ja Ällitälli. Leo Lastumäen viimeiseksi rooliksi teatterissa jäi ”Mäkelän Äijä” Martti Kadeniuksen ohjaamassa näytelmässä Maa on syntinen laulu Simoniemen kesäteatterissa 2006.
Kesällä 2008 Lastumäki ohjasi Simossa kesäteatterille Joel Lehtosen Putkinotkon.
Sven Pahajoki kirjoitti vuonna 2002 Leo Lastumäen kanssa tämän muistelmat Tarinoita elämän varrelta. Lastumäki oli naimisissa viidesti. Hänen viimeisin puolisonsa oli Marketta Kärki. Hän harrasti muun muassa skeet-ammuntaa ja hänet tunnettiin innokkaana metsästäjänä.