MATTI NYKÄNEN

Matti Ensio Nykänen (ent. Paanala (1996–1998), s. 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä) on suomalainen nelinkertainenmäkihypyn olympiavoittaja. Nykänen voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultamitaleita, kolme henkilökohtaista, yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultamitalia) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (joista 13 kultamitalia). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi, ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46, joka oli ennätys helmikuuhun 2013 saakka. Lisäksi Nykänen on saavuttanut veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi on kultaa. Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki. Nykänen on pysynyt julkisuudessa myös urheilu-uransa jälkeen ja tehnyt uraa laulajana.

Saavutukset

Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:

• Talviolympialaiset 1984 Sarajevo: kulta suurmäessä (P90) ja hopea (P70)
• Talviolympialaiset 1988 Calgary: kolme kultaa, eli kaksi henkilökohtaista ja joukkuemäki.

Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä olympiakisojen historiassa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Matti Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija.

Maailmanmestaruuskilpailuista Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia rikkoen myös silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllä Planican kisassa 1985. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.

• 5 olympiamitalia
• 17 MM-mitalia
• 22 SM-mitalia
• yhteensä 44 mitalia.

Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykänen on toistaiseksi ainut, joka on voittanut viisi suurinta mäkihypyn saavutusta vähintään kerran henkilökohtaisella tasolla; olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.

Nykänen valittiin 1989 suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Hän sai 65 % äänistä ja voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Vuosikymmenen parhaan urheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui jaetulle 12. sijalle. Viime vuosisadan parhaan suomalaisurheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui toiseksi Paavon Nurmenjälkeen ennen Lasse Viréniä.

Huippukauden jälkeen

Matti Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon ollen 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat pitkään rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Matti Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992 ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin.

Paluu mäkeen veteraanikisoissa

Vuonna 2007 Nykänen palasi mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.^[3][4] Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.^[5]

Maailmancupin osakilpailuvoitot

Nro	Päivä	Kilpailupaikka	Maa
1.	30. joulukuuta 1981	Oberstdorf	Saksan liittotasavalta
2.	28. helmikuuta 1982	Oslo	Norja
3.	13. maaliskuuta 1982	Kulm	Itävalta
4.	18. joulukuuta 1982	Cortina d’Ampezzo	Italia
5.	4. tammikuuta 1983	Innsbruck	Itävalta
6.	15. tammikuuta 1983	Lake Placid	Yhdysvallat
7.	16. tammikuuta 1983	Lake Placid	Yhdysvallat
8.	23. tammikuuta 1983	Thunder Bay	Kanada
9.	18. helmikuuta 1983	Vikersund	Norja
10.	19. helmikuuta 1983	Vikersund	Norja
11.	20. helmikuuta 1983	Vikersund	Norja
12.	27. helmikuuta 1983	Falun	Ruotsi
13.	27. maaliskuuta 1983	Planica	Jugoslavia
14.	18. helmikuuta 1984	Sarajevo	Jugoslavia
15.	3. maaliskuuta 1984	Lahti	Suomi
16.	4. maaliskuuta 1984	Lahti	Suomi
17.	17. maaliskuuta 1984	Oberstdorf	Saksan liittotasavalta
18.	18. maaliskuuta 1984	Oberstdorf	Saksan liittotasavalta
19.	4. tammikuuta 1985	Innsbruck	Itävalta
20.	9. helmikuuta 1985	Sapporo	Japani
21.	2. maaliskuuta 1985	Lahti	Suomi
22.	10. maaliskuuta 1985	Oslo	Norja
23.	23. maaliskuuta 1985	Štrbské Pleso	Tšekkoslovakia
24.	24. maaliskuuta 1985	Štrbské Pleso	Tšekkoslovakia
25.	11. tammikuuta 1986	Harrachov	Tšekkoslovakia
26.	18. tammikuuta 1986	Klingenthal	Saksan liittotasavalta
27.	25. tammikuuta 1986	Sapporo	Japani
28.	26. tammikuuta 1986	Sapporo	Japani
29.	1. maaliskuuta 1986	Lahti	Suomi
30.	2. maaliskuuta 1986	Lahti	Suomi
31.	22. maaliskuuta 1986	Planica	Jugoslavia
32.	7. joulukuuta 1986	Thunder Bay	Kanada
33.	1. maaliskuuta 1987	Lahti	Suomi
34.	8. maaliskuuta 1987	Falun	Ruotsi
35.	5. joulukuuta 1987	Thunder Bay	Kanada
36.	6. joulukuuta 1987	Thunder Bay	Kanada
37.	19. joulukuuta 1987	Sapporo	Japani
38.	20. joulukuuta 1987	Sapporo	Japani
39.	1. tammikuuta 1988	Garmisch-Partenkirchen	Saksan liittotasavalta
40.	4. tammikuuta 1988	Innsbruck	Itävalta
41.	6. tammikuuta 1988	Bischofshofen	Itävalta
42.	20. tammikuuta 1988	St. Moritz	Sveitsi
43.	5. maaliskuuta 1988	Lahti	Suomi
44.	6. maaliskuuta 1988	Lahti	Suomi
45.	17. joulukuuta 1988	Sapporo	Japani
46.	1. tammikuuta 1989	Garmisch-Partenkirchen	Saksan liittotasavalta

Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa

Kausi	Sijoitus
1981–1982	4.
1982–1983	1.
1983–1984	2.
1984–1985	1.
1985–1986	1.
1986–1987	6.
1987–1988	1.
1988–1989	9.
1989–1990	19.

Julkisuudessa

Laulaja

Kun Nykäsen hyppyura oli lopuillaan, joukko liikemiehiä otti häneen yhteyttä tarkoituksenaan tehdä hänestä laulaja. Esikoislevy Yllätysten yö valmistui vuonna 1992. Nykäsen toinen levy Samurai ei yltänyt ensimmäisen kaltaiseen myyntiin.Vuonna 2002 Nykänen julkaisi paluusinglen ”Elämä on laiffii”. Vuonna 2006 seurasi kolmas täyspitkä albumi Ehkä otin, ehkä en. Tämän jälkeen Nykänen on tehnyt singlejä sanoittaja ja säveltäjä Jussi Niemen kanssa.

Matti Nykäsen laulu-ura on ollut muihin laulaviin urheilijoihin verrattuna onnistunut. Suomessa on vain kaksi urheilijaa, jotka ovat voittaneet kultamitalinolympiakisoissa sekä ansainneet kultalevyn levymyynnistään: Tapio Rautavaara (voitti keihäänheiton olympiakultaa 1948) ja Matti Nykänen.

Muuta julkisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykänen on ollut usein julkisuudessa avioliittojensa epävakauden vuoksi. Jotkut Nykäsen lausahdukset kuten Elämä on laiffii, Ehkä otin, ehkä en, Fifty-sixty, Elämä on ihmisen parasta aikaa ja Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! ovat jääneet elämään lentävinä lauseina.

Eduskuntavaaleissa 1995 hän oli SMP:n ehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä ja sai 525 ääntä. Nykänen valittiin vuonna 1996 Uuraistenkunnanvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Hän istui valtuustossa vuoteen 1998 saakka.

Nykänen on nimitetty Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 ja 2005.

Matti Nykäsestä tehty elokuva, Matti, sai ensi-iltansa perjantaina 13. tammikuuta 2006. Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan nimiroolia esittää Jasper Pääkkönen. Nykänen sai elokuvan tuotoista yhden kolmasosan.

Vuonna 2012 alkoi Nykäsen Matti –tositelevisiosarja, joka seuraa Nykäsen jokapäiväistä elämää.

Yksityiselämä

Matti Nykänen on kuudetta kertaa naimisissa:

1. aviopuoliso Tiina Hassinen 1986–1988 (poika, Sami s. 1987)
2. aviopuoliso Pia Hynninen (nyk. Mäntykangas) 1989–1991 (tytär, Eveliina s. 1990)
3. aviopuoliso Sari Paanala 1996–1998
4. aviopuoliso Mervi Tapola 2001–2003 ja 2004–2010
5. aviopuoliso Pia Talonpoika 2014–

Rikostuomiot

Matti Nykänen otettiin kiinni 24. elokuuta 2004 ja pidätettiin tapon yrityksestä sekä lopulta vangittiin epäiltynä 59-vuotiaan perhetuttavan puukottamisesta. Hänet tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 27. lokakuuta 2004 kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Hän vapautui 21. syyskuuta 2005ehdonalaiseen vapauteen. Kahden vuoden ja kahden kuukauden rangaistuksestaan Nykänen istui ensikertalaisena ainoastaan puolet.

Jo saman viikon sunnuntaina, 25. syyskuuta Nykänen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä ja päätyi poliisin huostaan. 29. syyskuuta 2005 Nykäsestä tehtiin rikosilmoitus, koska hänen epäiltiin puukottaneen pitsaveitsellä entistä ystäväänsä. Nykänen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelystä Tampereen käräjäoikeudessa 16. maaliskuuta 2006 neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, koska hän oli teon tapahtumahetkellä ehdonalaisessa vapaudessa.Joulukuussa 2006 Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Nykänen sai 60 päivää vankeutta, josta vähennettiin kolme vapaudenmenetyspäivää. Vankilan sijasta Nykänen sovitti tuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluna. Hovioikeus ei määrännyt Nykäsen ehdonalaista vapautta menetetyksi.

Joulupäivänä 2009 Nykänen huitoi vaimoaan keittiöveitsellä ja yritti kuristaa tämän kylpytakin vyöllä. Tapauksen johdosta Nykänen pidätettiin ja sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä. 24. elokuuta 2010 Nykänen tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 5 000 euroa korvauksena kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja 3 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Niin Nykänen kuin syyttäjäkin valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka piti vankeustuomion ennallaan. Matti Nykänen pääsi valvottuun koevapauteen 29. helmikuuta 2012.

Nykäsellä on todettu ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn huonoutta aiheuttava neurologinen sairaus ADHD, josta ilmeisesti johtuu osa hänen vaikeuksistaan.

Saavutuksia ja palkintoja

• Vuonna 1988 julkaistiin Nykäsen muotokuvalla varustettu postimerkki
• 2011 kaikkien aikojen mäkihyppääjä Ilta-Sanomien kansainvälisen asiantuntijaraadin valitsemana.^[21]
• 2013 Suomen urheilugaala -tapahtumassa palkinto elämänurasta mäkihypyn parissa

Levytykset

Albumit

• Yllätysten yö (Audiovox 1992)
• Samurai (Audiovox 1993)
• Ehkä otin, ehkä en (Edel 1. maaliskuuta 2006)

Singlet

• Elämä on laiffii (2002)
• Tää on mun elämää (2004)
• Jump and Fly (julkaisematon)
• Mäkikotka ja häkkilintu (2005)
• Voitosta voittoon (2007)
• Anna mulle sexii (2008)
• Lennä Nykäsen Matti (2008)
• Pomminvarma rakkaus (2009)
• Jälleen joulu on (2009)
• Tuusula mielessäin (Teflon Brothersin kanssa) 2013
• Jokainen tsäänssi on mahdollisuus (2013)

Kirjat

• Nykänen, Matti & Ainasoja, Päivi & Syrjänen, Manu: Mattihan se sopan keitti: Nykäsellä höystetty keittokirja. Julkkisten elämää -sarja. Vantaa: Finrila, 2007. ISBN 978-952-99900-0-9.

Matti Nykäsestä kirjoitetut kirjat

• Arve, Antti: Matti Nykänen, maailman paras. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3218-7.
• Heiskanen, Benita (toim.): Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä. Turku; Tampere: Savukeidas, 2013. ISBN 978-952-268-073-0.
• Kyheröinen, Kari & Miettinen, Hannu: Takalaudasta täysillä: Matti Nykäsen tie maailmanhuipulle. Tampere: Lehtimiehet, 1984. ISBN 951-95532-4-X.
• Kujala, Antero: Matti Pulli, voittohyppy. Helsingissä: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-92-5.
• Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.
• Merilä, Kai: Matin ja minun rankka reissu!. Helsinki: Aller julkaisut, 2005. ISBN 952-5029-14-X.
• Jokinen, Juha Veli (toim.): Elämä on laiffii ja muita Matti Nykäsen lentäviä lauseita. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-84-0.
• Jokinen, Juha Veli (toim.): Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä: Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-016-2.