Lauri ”Lasse” Armas Pihlajamaa (1. elokuuta 1916 Jämijärvi – 14. marraskuuta 2007 Helsinki)[1] oli suomalainenharmonikkataiteilija, säveltäjä, pedagogi, musiikkineuvos ja soitinrakentaja. Hän oli suomalaisen harmonikkamusiikin tärkeimpiä hahmoja 1900-luvulla toimien alalla monipuolisesti suomalaisen harmonikansoiton opetuksen ja harmonikkamusiikin pioneerina sekä pienten harmonikkamallien ja melodiabassoharmonikan kehitystyössä.
Lasse Pihlajamaa syntyi Pohjois-Satakunnassa Jämijärvellä kahdeksanlapsiseen perheeseen. Perheen isä kuoli lasten ollessa pieniä ja Hilma-äiti elätti suurta perhettä yksinhuoltajana köyhissä oloissa. Perheen kotina ollut pieni torppa oli useiden kauppamatkustajien ja pelimannien vierailupaikka ja myös Lassen vanhemmat veljet alkoivat harrastaa musiikkia. Pihlajamaa omaksui soittamisen alkeet veljiltään ja aloitti muusikonuransa soittaen yksirivistä harmonikkaa. Pihlajamaa sai ensimmäisen viisirivisen harmonikkansa 1920-luvun lopulla 12-vuotiaana, millä tuli olemaan suuri merkitys hänen muusikonuralleen soittajana ja myöhemmin harmonikkamusiikin säveltäjänä ja sovittajana. Hän elätti itsensä jo 14-vuotiaana itseoppineena pihasoittajana Porissa. Itseopiskelleen muusikon ura johti 1930-luvulla tivoliin soittajaksi, jonka ohella hän myös esiintyi steppaajana ja jonglöörinä tehden yhteistyötä monenlaisten varietee- ja sirkustaiteilijoiden kanssa. Pihlajamaa muutti sittemmin Porista Tampereelle.